Leopardigekko (Eublepharis macularius) on Iranin, Pakistanin, Afganistanin (sekä Intian) vuoristoalueilla elävä silmäluomellinen liskolaji. Se on suhteellisen helppohoitoinen ja seurallinen lisko. Ihoa peittää pienet nystyrät selkäpuolella, vatsa on samettisen pehmeä. Värivariaatioita on useita. Käsiteltäessä on muistettava että gekko voi pudottaa häntänsä, joten hännästä ei voi gekkoa nostaa. Saaliseläimenä gekko voi hämätä esim. petolintua jättämällä häntäsä linnun kynsiin.

Aikuisen uroksen ja naaraan erottaa toisistaan uroksella olevasta v:n muotoisesta rauhasrivistä jalkojen välissä sekä hännän tyvessä olevasta turvotuksesta ns hemipeniksestä.

Rauhasrivi ja hemipenis

Uros on myös usein hieman suurikokoisempi ja kallo on leveämpi.  

Leopardigekko elää vankeudessa noin 20 v. 

Terraario:

Terraarion pohjapinta-alan tulee olla vähintään 50x50 cm, liian iso terraario ei voi olla.
Mikäli gekkoja haluaa pitää useampia, tulisi jokaista eläintä kohden pohjapinta-alan kasvaa 25 cm². Naaraat usein viihtyvät yhdessä, mutta uroksia tulisi olla vain 1/terraario

Luonnossa leopardigekot elävät kuivilla aroilla ja kivikoilla. Samantyyppinen elinympäristö tulisi saada aikaiseksi terrarioon.

Terraarion pohjamateriaalin kanssa kanttaa olla tarkka. Jotkut gekot syövät hiekkaa, mikä voi johtaa jopa kohtalokkaaseen suolistotukokseen. Mikäli gekko syö hiekkaa (ulosteen seassa hiekkaa) on pohjamateriaali vaihdettava. Joskus hiekan vaihtaminen tummempaan (muistuttaa vähemmän kalkkia) voi auttaa. Pohjalle voidaan myös laittaa kuorikatetta (ei havupuun, eteeriset öljyt ärsyttävät gekon hengitysteitä ja silmiä) tai haapahaketta Tällaiset pohjamateriaalit toimivat usein myös virikkeenä, varsinkin jos gekko tykkää kaivella.

Poikasille ja nuorille yksilöille käytetään mielellään paperia, esim. talous-paperia, hiekansyönnin ehkäisemiseksi. Myös  muovimattoa tai kivilaattoja voi käyttää.

Hiekkaa

Lisäksi terrariossa on oltava riittävästi piilopaikkoja sekä ns ”wetbox” eli ”märkälaatikko”.
Laatikoksi sopii hyvin esim pakasterasia jonne gekko mahtuu ongelmitta. Kanteen leikataan reikä (reiän reunat hiotaan) josta gekko pääsee laatikkoonsa. Laatikkoon pohjamateriaaliksi lannoittamatonta (ja myrkytöntä) turvetta tai mahdollisesti talouspaperia. Laatikko pidetään kosteana (ei litimärkänä).

Gekko luo nahkansa useamman kerran vuodessa. Varsinkin nahanluonnin aikaan wetbox on tärkeä! Jotkut gekot tykkäävät hieroa itseään karheisiin pintoihin nahanluonnin aikana, joten boxiin voi pistää karhean kiven tai kookospähkinän kuorta.  

Terrariossa ilmankosteus ei saisi nousta yli 40%.

Terraarioon voi myös sijoittaa myrkyttömiä kasveja sekä erilaisia kiipeilymahdollisuuksia. Lähellä reunaa olevat kiipeilypaikat eivät saisi nousta 25 cm lähemmäs yläreunaa, ellei terrariossa ole kattoa. Erilaiset kivet ja kannot aktivoivat gekkoa liikkumaan.

Myös vitamiini- ja vesiastialle on oltava omat paikkansa.

Lämpö ja valo

Toisin kuin monet muut liskot, leopardigekko ei välttämättä tarvitse UV-valoa. Leopardigekot ovat luonnossa hämärässä liikkuvia, joten ne eivät luonnossakaan juurikaan altistu UV-säteille. Varsinkin albinoille UV-säteily voi olla jopa haitallista. Albio värimuunnokset tunnistaa silmien puuttuvasta pigmentistä, eli näillä yksilöillä verisuonet värjäävät silmän punaiseksi.

Normaali huonevalo riittää tuomaan vuorokausirytmin gekoille, joten erillistä lamppua ei terraarioon välttämättä tarvita. Valoisaa aikaa tulisi olla noin 14 tuntia vuorokaudessa.

Lämpötilavaihtelua on terraarioon kuitenkin saatava. Leopardigekko on vaihtolämpöinen eläin, joten ruumiinlämpö määräytyy ympäristön lämpötilan mukaan. Spottilampun avulla voidaan järjestää lämmittelypaikka. Myös terraarion alle sijoitettavalla lämpömatolla (n 1/3 terrarion pinta-alasta) voidaan lämmittää tietty kohta terraariosta. Lämpimässä päässä saisi olla noin 37° C, viileämmässä päässä riittää normaali (n. 20° C) huoneenlämpö. Huomioithan että myös lämpimässä kohdassa on oltava piilopaikkoja. Yöksi lämpötila voi laskea n. 20° C koko terrariossa.

Ravinto

Pientä poikasta on hyvä ruokkia päivittäin, aikuinen ei tarvitse ruokaa kuin pari-kolme kertaa viikossa. Leopardigekko on lihansyöjä. Pääasiallinen ravinto on  hyönteiset. Ruokaeläin ei saisi olla pidempi kuin gekon pää on leveä.
Gekko kannattaa totuttaa mahdollisimman monipuoliseen ravintoon: Sirkkoja, jauhomatoja (eri kokoja), hämähäkkejä, buffalomatoja, torakoita, vahakoin toukkia… Myös rasvatonta lihaa, maksaa, munuaista, sydäntä (muista leikata tarpeeksi pieniä palasia) ja hiirenpoikasia voi syöttää. Varsinkin lihanpalasia syötettäessä kannattaa ruokaa heilutella pinsetin avulla ”nenän edessä”. Kun gekko nappaa ”saaliinsa” irroitetaan ote. Terveen leopardigekon hännän tyvi on paksuhko vararavinnosta.

Ravintoon pitää lisätä kalsiumia ja vitamiineja (varsinkin D-vitamiini, ellei UV-valo ole käytössä). Ruokaeläimet kannattaa ”tomuttaa” vitamiinijauholla tai syöttää ruokaeläimelle vitamiineja ja kalkkia edellisenä päivänä. Lisäksi terraariossa on hyvä pitää tarjolla vitamiineja (esim Nutrobal) ja kalsiumia (liitujauhetta apteekista tai hienonnettua kananmunankuorta). Vitamiini/Ca suhde 1:2 (siis enemmän kalkkia). Markkinoilta löytyy myös ”gekkovitamiinia” ( T-Rex Superfoods Leopard Gecko Dust ICB) jossa kalkki ja vitamiinit on valmiiksi sekoitettu.

Raikasta vettä on jatkuvasti oltava tarjolla.

Talvilepo

Talvilepo kuuluu liskon luontaiseen vuosirytmiin. Talvilevolle lisko laitetaan vähentämällä pikkuhiljaa (n. 30 min/päivä) valaistusta ja lämmitystä sekä vähentämällä ruokintaa. Talvilevon aikana gekkoa syötetään vain noin pari kertaa kuukaudessa. Ruokinnan yhteydessä lämmitys täytyy kuitenkin laittaa päälle pariksi tunniksi, jotta ruoka sulaa. Lepokausi jatkuu 2 kuukautta. Tällöin terrariossa ei ole valoa päällä ja lämpötila lasketaan noin 15 asteeseen. 

Nuorta (< 1 v), sairasta tai laihaa liskoa ei pistetä talvilevolle.

Lisääntyminen

Sukukypsäksi leopardigekko tulee noin 10 kuukauden ikäisenä.

Noin 1½ v. ikäinen naaras on riittävän kehittynyt muniakseen. Parittelu tapahtuu yleensä keväällä, talvilevon jälkeen. Kiima-aikana uros voi näykkiä naarasta, tämä ei kuitenkaan ole tappelua. 2-4 viikkoa parittelusta naaras munii 1-2 kpl, pehmeäkuorista n. 2 cm pitkää vaaleaa munaa, joko hiekkaan tai wetboksiinsa. Naaras ei haudo eikä hoida munia, joten munat kannattaa siirtää hautomoon.

Hautomon voi tehdä itsekin muovirasiasta joka täytetään lannoittamattomalla turpeella tai vermikuliitilla. Munat peitetään puoliksi pohjamateriaaliin ja ympäristö pidetään kosteana, vesi ei saa tiivistyä pisaroiksi rasiaan.

Hautomisrasian lämpötila pidetään 27-29 asteisena jos toivotaan naaraita, 30-33 asteisena jos toiveena on saada uroksia. Lämpö pidetään tasaisena ympäri vuorokauden.

Hedelmöittymättömät munat painuvat jonkin ajan kuluttua kasaan ja niiden väri muuttuu harmaaksi.

Poikaset kuoriutuvat noin 6-8 viikon päästä (urokset yleensä nopeammin kuin naaraat). Pikkuliskoja ruokitaan päivittäin pienillä hyönteisillä

Loistavasti tietoa kaikenlaisista herpeistä Marikan herppisivuilta!